Elinkeinoelämän keskusliitto EK ei ole vetäytynyt työmarkkinoilta, vaan se on yksipuolistamassa ne – ja juuri siksi palkansaajien keskusjärjestöjen ja ammattiliittojen rooli on nyt entistä tärkeämpi, sanoo Teollisuusliiton varapuheenjohtaja ja Teollisuuden Vaikuttajien ryhmänvetäjä Turja Lehtonen. Lehtonen puhui tänään 27.5. Teollisuusliiton valtuuston kevätkokouksessa Helsingissä.
Turja Lehtonen kertasi, että maan hallituksen käynnissä olevan hallitusohjelman tekemisestä lobbausmielessä vastasivat EK, Suomen Yrittäjät ja Keskuskauppakamari.
– Reilun kolmen vuoden jälkeen rohkenen vetää jo hieman yhteen, miten vaikuttamistyö on onnistunut. EK lupasi, että jos lakko-oikeuteen puututaan, tulee Suomeen investointien suma, koska syntyy vakautta ja ennakoitavuutta. Miten tässä kävikään? Yrityksiä on lähtenyt Suomesta. Maassamme on 100 000 uutta työtöntä ja 30 000 köyhyyteen syöstyä lapsiperhettä, Lehtonen sanoi.
EK on itse ilmoittanut, ettei se ole enää työmarkkinajärjestö, eikä työmarkkinaosapuoli, Lehtonen muistutti. Silti aina kun työnantajien etu on uhattuna, EK löytyy välittömästi julkisuudesta ohjaamassa tulkintoja, lainsäädäntöä ja mielikuvia. Kun kyse on työntekijöiden oikeuksista, EK vetäytyy ja vaikenee, Lehtonen sanoi.
– Kun esiin nousee kysymys työntekijöiden hyväksikäytöstä – esimerkiksi Ukrainasta tulleiden työntekijöiden kohdalla – EK:n ääni katoaa. Silloin ei enää kiirehditä tiedotteiden kanssa. Silloin ei olla huolissaan markkinoiden toimivuudesta tai yritysten maineesta. Silloin vallitsee hiljaisuus.
Lehtosen mukaan EK haluaa esiintyä arvopohjaisena toimijana: Ukrainan lippu liehuu, juhlapuheet pidetään, vastuullisuudesta puhutaan. Mutta arvot testataan teoissa, ei symbolisissa juhlapuheissa. Teoissaan kyseinen organisaatio suojelee järjestelmällisesti työnantajia – erityisesti silloin, kun se tarkoittaa työntekijöiden oikeuksien polkemista, Lehtonen sanoi.
– Tämä on se todellinen kysymys: EK haluaa vallan, mutta pakoilee vastuuta. Se haluaa vaikuttaa työmarkkinoihin ilman neuvotteluvelvoitetta. Se haluaa määritellä pelisäännöt ilman vastapuolta, Lehtonen painotti.
– Siksi esitän tämän kysymyksen: Mikä EK oikeastaan on – nyt ja tulevaisuudessa?
Lue alta Turja Lehtosen puhe kokonaisuudessaan:
Arvoisa valtuusto, hallitus ja kaikki tilaisuutta seuraavat!
Synkkä totuus lienee, että elämme kriisistä kriisiin ja niin sanottua normaalia aikaa ei enää ole, eikä näy horisontissakaan. Naapurimme käy hyökkäyssotaa Ukrainaa vastaan ja vastaavasti presidenttimme golfkaveri Trump käy omaa vastaavaa hyökkäyssotaansa nyt Iranin kanssa, hyökättyään ensin Venezuelaan. Kuuba taitaa siintää seuraavana kohteena. On hän toki Grönlantiakin ehtinyt havitella. Kaupan päälle hän uhkailee Euroopan kumppaneitansa NATO:n hajoamisella.
Tällä haluan sanoa, että Yhdysvallat ei ole yhtään puhtoisempi kuin naapurimme Venäjä. Molemmat ovat kansainvälisen lain näkökulmasta laittomilla teillä ja rikkovat YK:n periaatteita mennen tullen. Miksi kiinnitän tähän puheessani huomiota, johtaa vanhasta sanonnasta. Sen mukaan ay-liikkeelle kuulu kaikki, paitsi ulkopolitiikka – ja sekin kuuluu.
Lisäksi ay-liike on myös rauhanliike, joten asiasta on paikallaan puhua myös täällä. Silti meidän tulee pystyä turvaamaan maamme kaikissa olosuhteissa. Meillä tulee olla uskottava puolustus ja riittävästi omaa puolustusvälineteollisuutta. Meidän tulee olla lujana myös osana läntistä kansainvälistä yhteisöä, jonka yhteisen arvomaailman jaamme.
Arvoisat kuulijat,
Siirrytään ulkopolitiikasta työmarkkinoille.
Käynnissä olevan hallitusohjelman tekemisestä lobbausmielessä vastasivat Elinkeinoelämän keskusliitto, Suomen Yrittäjät ja Keskuskauppakamari. Reilun kolmen vuoden jälkeen rohkenen vetää jo hieman yhteen, miten vaikuttamistyö on onnistunut. EK lupasi, että jos lakko-oikeuteen puututaan, tulee Suomeen investointien suma, koska syntyy vakautta ja ennakoitavuutta. Miten tässä kävikään? Yrityksiä on lähtenyt Suomesta. Maassamme on 100 000 uutta työtöntä ja 30 000 köyhyyteen syöstyä lapsiperhettä.
Suomen Yrittäjien mukaan paikallisen sopimisen lisäavaamisella syntyisi 60 000 uutta työpaikkaa. No, ei tämäkään toteutunut.
Tällä hetkellä voidaan sanoa, että nämä tahot epäonnistuivat kaikessa, mihin tavoitteissaan pyrkivät. Surkeinta tässä on se, että he eivät olleet edes jäsenliittojensa tai yritysten asialla, vaan omalla ideologisella ristiretkellä, jonka hintaa maksavat ne, joiden edunvalvontaa heidän tosi asiassa pitäisi hoitaa.
Mikäli me Teollisuusliittona toimisimme samalla tavalla, eli toimisimme laajasti jäsenistömme etujen vastaisesti, joutuisimme varmasti siitä vastuuseen.
Loppuhuipentumaksi EK:n Häkämies sulkiessaan työhuoneen ovensa Etelärannassa heitti vielä arkipyhistä luopumisen ja työajan pidentämisen keskusteluihin. Tilanteessa, jossa Suomella ei ole kilpailukykyongelmaa, työaika kestää vertailun keskeisiin kilpailijamaihin ja arkipyhien siirto on tosiasiallisesti palkan alennus.
Hyvät kuulijat,
EK:n toiminnassa ei ole kyse yksittäisistä lipsahduksista tai huolimattomista lausunnoista. Kyse on tietoisesta linjasta – vallankäytöstä ilman vastuuta.
EK on itse ilmoittanut, ettei se ole enää työmarkkinajärjestö, eikä työmarkkinaosapuoli. Silti aina kun työnantajien etu on uhattuna, EK löytyy välittömästi julkisuudesta ohjaamassa tulkintoja, lainsäädäntöä ja mielikuvia. Kun kyse on työntekijöiden oikeuksista, EK vetäytyy ja vaikenee.
Hyvät ystävät, tämä ei ole neutraalia toimintaa. Tämä on poliittinen valinta.
Kun Uudenmaan aluetta uhkasi poikkeustilanne droonien muodossa, EK ehti ensimmäisten joukossa ilmoittamaan, ettei työnantajilla ole palkanmaksuvelvollisuutta. Ei epäröintiä, ei vastuunkantoa, ei puhetta työntekijöiden toimeentulosta. Selkeä viesti: kriisin lasku kuuluu työntekijöille.
Tällaiset kannanotot kuuluvat niille tahoille, jotka yhä tekevät työehtosopimuksia ammattiliittojen kanssa ja kantavat vastuun työmarkkinoiden toimivuudesta. Ei järjestölle, joka itse ilmoittaa vetäytyneensä tästä roolista.
Miten se sanonta menikään, henkilöstö on yrityksen tärkein voimavara.
Mutta kun esiin nousee kysymys työntekijöiden hyväksikäytöstä – esimerkiksi Ukrainasta tulleiden työntekijöiden kohdalla – EK:n ääni katoaa. Silloin ei enää kiirehditä tiedotteiden kanssa. Silloin ei olla huolissaan markkinoiden toimivuudesta tai yritysten maineesta. Silloin vallitsee hiljaisuus.
EK haluaa esiintyä arvopohjaisena toimijana: Ukrainan lippu liehuu, juhlapuheet pidetään, vastuullisuudesta puhutaan. Mutta arvot testataan teoissa, ei symbolisissa juhlapuheissa. Teoissaan kyseinen organisaatio suojelee järjestelmällisesti työnantajia – erityisesti silloin, kun se tarkoittaa työntekijöiden oikeuksien polkemista.
Tämä on se todellinen kysymys:
EK haluaa vallan, mutta pakoilee vastuuta.
Se haluaa vaikuttaa työmarkkinoihin ilman neuvotteluvelvoitetta.
Se haluaa määritellä pelisäännöt ilman vastapuolta.
Meidän on sanottava tämä ääneen. EK ei ole vetäytynyt työmarkkinoilta – se on yksipuolistamassa ne. Ja juuri siksi palkansaajien keskusjärjestöjen ja ammattiliittojen rooli on nyt entistä tärkeämpi.
Jos EK ei enää kanna vastuuta työntekijöistä, sen vastuun kantavat liitot. Jos EK ei tuomitse hyväksikäyttöä, meidän on tehtävä se. Ja jos EK käyttää kriisejä työnantajien etujen ajamiseen, meidän tehtävämme on varmistaa, etteivät työntekijät jää maksajiksi.
Tätä ristiriitaa ei pidä normalisoida, eikä varsinkaan hyväksyä.
Sitä pitää vastustaa – järjestäytyneesti, poliittisesti ja yhdessä.
Siksi esitän tämän kysymyksen:
Mikä EK oikeastaan on – nyt ja tulevaisuudessa?
Työmarkkinajärjestö silloin kun se hyödyttää työnantajia, mutta sivustakatsoja silloin kun kyse on työntekijöiden suojelusta? Tätä ristiriitaa meidän ei pidä hyväksyä, eikä sitä pidä vaieta.
Hyvät kuulijat!
Lanseerasin jokin vuosi sitten sloganin, että tarvitsemme palkansaajien kunnianpalautuksen. Tuo slogan on ajankohtaisempi kuin koskaan, sillä eduskuntavaalit lähestyvät kovaa vauhtia.
Ei riitä, että yksi työväenpuolue menestyy. Tarvitsemme molempien meitä lähellä olevien puolueiden menestystä tulevissa vaaleissa. Vain näin voimme estää katastrofin uudelleen syntymisen. Eduskuntavaalit ovat ensimmäinen askel. Sen jälkeen Säätytalolla pitää saada aikaan hallitusohjelma, jonka työelämää koskevaa sisältöä ovat olleet rakentamassa myös me työntekijöiden edustajat ja puolustajat.
Viestini työväenpuolueille on seuraava: pitäkää huolta siitä, että sopimiseen ja työehtosopimuksiin perustuva työmarkkinajärjestelmä säilyy ja vahvistuu sekä siitä, että ammattiliitoilla säilyvät toimivalta ja mahdollisuudet puolustaa työntekijöitä. Silloin me kyllä hoidamme oman roolimme ja neuvottelemme palkat ja työehdot. Näin toteutuu yhteinen tavoitteemme: suomalaisen työntekijän toimeentulo vahvistuu ja usko tulevaisuuteen voimistuu.
Suomi ei kestä toista peräkkäistä nykyhallitusta. Ei kestä muuten palkansaajatkaan tai yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevatkaan.
Vaikka meillä on vastassamme Purran sakset ja Orpon liekinheitin, niin onneksi meillä on Raahessa kehitetty Corten, joka kestää hyvin molempia.
Hyvät kuulijat,
Työelämän suunta ei määräydy itsestään. Se päätetään – neuvottelupöydissä ja politiikassa. Ja siksi meidän äänellämme on merkitystä.
Työntekijän näkökulmasta keskeisiä kysymyksiä ovat: puolustetaanko työehtosopimuksia vai murennetaanko niitä? Vahvistetaanko työntekijän turvaa vai siirretäänkö riskiä yksilön harteille? Panostetaanko julkisiin palveluihin, jotka tukevat arkea, vai leikataanko niistä vielä enemmän?
Ammattiyhdistysliike ei ole vain reagoiva – se on voima, joka muokkaa tulevaisuutta. Meidän tehtävämme ei ole vain puolustaa saavutettua, vaan myös rakentaa parempaa.
Meidän on uskallettava sanoa ääneen: työ ei ole pelkkä kustannus.
Näillä ajatuksilla haluan toivottaa hyvää ja keskustelevaa kevätvaltuustoa. Kiitos!
