Politiikkahan on yhteisten asioiden ajamista, joka koskettaa jokaista kansalaista. Joidenkin poliittisten ryhmittymien ajatukset ja toiminta eivät ole viime aikoina olleet kovinkaan lähellä omaa ajatusmaailmaani. Heitä on kuitenkin kansalaiset äänestäneet ja se on demokratiaa. Erimielisyyksistä huolimatta konsensus pitäisi olla kaikkien saavutettavissa ja jokaisen lopullinen päämäärä. Pitäisikö eri puolueiden edustajat nähdä ennemmin yhteistyön mahdollistajina kuin vastustajina? Miksi kukaan lähtisi politiikkaan vaan haastamaan riitaa?
Itse varsin vasemmistolaisena ihmisenä osaan nähdä asioita myös yrittäjien näkökulmasta, koska olen maatalousyrittäjäperheestä lähtöisin. Se ei siltikään määrittele minua ihmisenä, koska olen itse luonut maailmankuvani sellaiseksi kuin olen halunnut ja kokemuksieni perusteella sen määrittänyt. Tulen aina puolustamaan tasa-arvoa ja inhimillistä näkökulmaa, tähän minut on myös kasvatettu. Tätä tulen aina puolustamaan myös politiikassa. Miksi meitä ihmisiä pitäisi jaotella niin suureellisesti, kun kaikki olemme syntyneet tähän maailmaan vailla mitään omaisuutta tai ominaisuuksia. Kasvatus vaikuttaa meihin myös todella paljon. Meidän vanhempamme ja elinympäristömme ovat määrittäneet suurelta osin minkälaisia ihmisiä meistä on tullut. Kaikkihan ei ole aina geeneistäkään kiinni.
Miksi köyhemmän luokan perheistä ei voisi nousta lapsia, jotka olisivat tulevia yritysjohtajia tai korkeassa asemassa päättävissä elimissä? Eihän tätä kukaan ole suoraan vastaan väittänytkään, mutta jotenkin fiilis on se, että näin ei kaikki tahtoisi tapahtuvan. Eikö meillä jokaisella kansalaisella pitäisi olla samanlaiset mahdollisuudet edetä elämässään? Määritteleekö raha ja yksilön omaisuus sinun mielestäsi liian suurta roolia yhteiskunnassa?
Jos ihminen on omilla avuillaan päässyt johtavaan asemaan yhteiskunnassa tai yritysmaailmassa niin se hänelle suotakoon. Silloin on todennäköisesti saavuttanut sen, mihin on pyrkinyt. Siitä ei myöskään ihmistä voi syyttää.
Toivoisin vain kaiken tämän ajatusvirran jälkeen, että kohtelisimme toisiamme tasavertaisina ihmisinä, riippumatta asemastamme yhteiskunnassa tai työelämässä. Meillä kaikilla on kuitenkin vain yksi elämä. Kannattaa miettiä haluaako jäädä historiaan toisten ihmisten arvostamana vai vihattuna persoonana.
Lopuksi haluan toivottaa kaikille hyvää kesää ja rentouttavaa lomaa! Syksyllä saatamme ehkä päästä palaamaan hieman normaalimpaan arkeen tämän koronakevään jälkeen. Tämän vain aika näyttää. Sitä odotellessa.
Antti Maijala, Pirkanmaan Teollisuuden Vaikuttajien puheenjohtaja
