Vappu 2020
Vuoden 1918 kylmät muistot eivät tule unohtumaan milloinkaan. Luokkasodasta ja sen kauheista jälkisevityksestä tulee kuluneeksi 102 vuotta. Taistelu tasa-arvon ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden puolesta on aina ottanut uhrinsa. Tänään on jälleen aika muistaa heidän kokemaansa julmaa kohtaloa. Teot jotka täällä tehtiin olivat laittomia ja ne eivät ole ihmisjärjellä ymmärrettävissä. Ne ovat valkoisen puhdistuksen katkeria hedelmiä. Valkolahtarien toiminnalla ei ollut minkäänlaista moraalia.
Vuosisadan alun työväestön herääminen sytytti kipinän täällä Jokioisillakin. Suomen työväenliikkeen kivijalka muurattiin Forssan kokouksessa ja siihen voimme nojata vielä tänäkin päivänä. Vahvat perinteet kumpuavat historiasta ja sitä jatkavat aktiiviset työväenjärjestöt paikkakunnalla. Alkutaival ei ollut helppo mutta järjestöt jatkoivat toimintaansa vastuksista huolimatta. Lakkautetut järjestöt perustettiin aina uudelleen.
Eriarvoisuus köyhien ja rikkaiden välillä loi jännitteitä itsenäisyyden ensi askelilla ja kiristi ilmapiirin äärimmäisen tulenaraksi. Sodan musta uhka oli näkyvissä.
Perussyy vallankumoustaistelun alkamiselle oli ruuan puute ja siitä johtuva nälänhätä. Porvarit onnistuivat hajottamaan eduskunnan laittomasti venäläisten tuella ja samalla rajoittettin työväenjärjestöjen poliitisia oikeuksia. Porvariston ylimielinen asenne köyhää kansaa kohtaan oli yksi tärkeä syy luokkasodan alkamiselle.
Taistelut kestivät viitisen kuukautta ja ne sujuivat ilman suuria hankauksia alueella . Valkoiset joukot saapuivat Jokioisiin aivan huhtikuun lopulla. Saariston vapaajoukon nimellä tunnettu lahtarilauma aloitti teloitukset ja murhaamisen heti saavuttuaan paikkakunnalle. Tämän joukkion tavaramerkkinä olivat erittäin raaat toimintatavat. Ensimmäisten teloitusten tapahtumista on miltei päivälleen 102 vuotta. 29.4.1918 klo 17 jälkeenmurhattiin Paukkumäessä aatteen ensimmäiset uhrit Jokioisilla. Työväenliikkeen johtomiehinä pidetyt Juho Peltoniemi,Johan Santala,Oskar Selkälä, Fredik Syrjä,Anselm Tienhaara ja Yrjö Yliskylä. Nämä tapahtumat aloittivat Jokioisilla vaiheen jossa ei piinalle ja silmittömälle tappamiselle näkynyt loppua. On kirjallisisia todisteita siitä mahtailusta jossa mainitaan Jokioisilla tapetun punikkeja kuin luteita. Muuten laittomuuksien todentaminen on vaikeaa, koska dokumentit on voittajien toimesta hävitetty. Sen sijaan on näyttö siitä että valkokaartin johto yllytti paikalliseen väkivaltaan. Tämän johdosta puheet korkeimman johdon tietämättömyydestä eivät pidä paikkaansa.
Jokioisten hautausmaan, Koivusojan ja Lamminkylän toverihautoihin on haudattu tuntematon määrä ihmisiä ainakin Jokoisilta, lähi kunnista, lounais- Suomesta ja Satakunnasta. Teloitukset Jokioisilla ja naapurikunnissa ovat valtakunnan mittapuussa merkittävän suuria. Tapettujen määrää ei koskaan saada selvitettyä mutta todellinen uhriluku nousee yli kolmensadan. Suojeluskuntien roolia tapahtuneen osalta voidaan kiistatta pitää merkittävänä. Valkoisen vallan koston totaalinen ylimitoitus menee yli kaiken järjen. Murhat jättivät jälkeensä suunnattoman määrän orpoja ja leskiä. Täällä tehdyt teot täyttävät etnisen puhdistuksen tunnusmerkit. Saariston vapaajoukon toiminta jätti ikuiset arvet alueen ihmisiin ja haavat eivät ole vieläkään kadonneet.
Kevään 1918 kauhutarinat tuovat kylmät väreet selkäpiihin viellä tänäpäivänäkin. Ilman ihmisarvoa teloitetut makaavat täällä kylmässä sorakuopassa. Kohtuuttoman suuret joukot punaisia ihmisiä sullottiin alaarvoisiin oloihin vankileireille. Siellä konekiväärit lauloivat ja niittivät kalmanviljaa. Nälkä ja taudit tappoivat ahtaissa olosuhteissa paljon vangittuja. Leireiltä hengissä selvinneille lyötiin leima otsaan ja passiin vuosikymmeniksi. Emme saa unohtaa taistelijoita jotka kaatuivat taistelussa paremman tulevaisuuden puolesta.
Vielläkään ei virallinen historiantutkimus ei täysin halua tunnustaa mitä 1918 keväällä ja kesällä Suomessa tapahtui. Valkoinen valhe on elänyt jo yli sadan vuoden ajan omaa elämäänsä. Monille valkoisen terrorin olemassa olo ja sen tunnustaminen on täysin mahdotonta. Meitä kehoitetaan unohtamaan mutta vastauksemme on että emme unohda vääryyttä koskaan. 1918 tapahtumista oikean kuvan antaminen on meidän tehtävämme. Tulevaisuutta ei voi rakentaa uskottavasti jos ei tunne omia juuriaan ja historiaansa. Mennetteiden sukupolvien ihanteet ja arvot ovat meidän ohjenuoramme. Meidän tehtävämme on yhdenvertaisen yhteiskunnan rakentaminen. Työväenluokka on luonut taistellen suuret teot jotka puhuvat puolestaan.
Elämme poikkeusoloissa ja tästä emme pääse ulos ilman vahvaa työväenluokan yhtenäisyyttä. Peruskysymys palkalla toimeentulosta ei ole kadonnut mihinkään. Leipäjonot vain kasvavat. Työttömien, eläkeläisten ja muiden vähäosaisten ongelmat suurenevat näinä aikoina.
Äärioikeston ja fasismin ihannointi yhteiskunnassamme näyttää arkipäivistyvän. Uusliberaali ajattelu vahingoittaa tasa-arvoisen elämän rakentamista. Kapitalismin kylmä koura kiristää työväenluokan kurkkua.
Olkoon työväenliikkeen periteiset arvot ja opit meidän johtotähtiämme tässä työssä. Olemme velkaa menneille sukupolville sen että viemme näitä ihanteita eteenpäin aina uusille sukupolville.
Hyvää työväen mielenilmauspäivää kaikille!
Jukka Heinämäki 30.4-2020
