Hajanaisia ajatuksia ja tunnelmia taisteluista työehtojen puolesta
Kuvaus: Kirjoittaja on suuren järjestäytymättömän ja perheomisteisen yrityksen kokonaan vapautettu pääluottamusmies. Mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimusneuvottelukunnan jäsen, ja puutuotesektorin johtokunnan jäsen, mutta ennen kaikkea isä.
Pitkittynyt taistelu vai olosuhteiden pakottama näytelmä
Lokakuussa alkaneet mekaanisen metsäteollisuuden TES neuvottelut ovat olleet näytelmä vailla vertaa.
Lähtökohdat jo heti alussa olivat, että työnantajapuoli pelaa omilla säännöillään ja työntekijät yrittävät tulkita tilannetta parhaan tietämyksensä mukaan. Ratkaisuja haettiin joko tarjoamalla itsenäisiä ratkaisuja tai sitoutumista yleiseen linjaan. Jokaiseen ongelmakierto yritykseen vastaus oli sama eli EI. Tilanteesta riippuen tekosyyt vaihtelivat siitä, ettei kiinnostusta ole muihin pöytiin aina siihen, ettei sopimusta voida tehdä ennen kuin tekno, kemia ja paperi on sopimuksensa tehnyt. Työantajapuoli on myös voinut ajatella, että muiden alojen tehtyä sopimukset työrauhavelvoite heikentää Teollisuusliiton mahdollisten toimenpiteiden vaikutusta. Virheitäkin matkaan mahtunut mutta niiden analysoinnin aika on vasta myöhemmin. Pakkasen puute toki jo alun perin aiheutti haasteet pakotteille.
Taistelu ja huoli kolmella rintamalla
Tämä taistelu käydään samanaikaisesti Helsingissä ja työpaikoilla. Jossain määrin on asetelma työpaikalla mennyt siihen, että vastakkain ovat lakkoon kuuluvat ja siitä pois jättäytyneet, myös toimitusjohtaja vastaan pääluottamusmies. Tämä asetelma on siitä huono ja surullinen kun kyse kuitenkin on työehtojen sopimisesta valtakunnantasolla eikä mistään paikallisesta mielensä pahoituksesta tai kädenväännöstä.
Huoli kasvaa päiväpäivältä siitä, miten Helsingissä selvitään ja neuvottelukunnassa jaksetaan. Ennen kaikkea tietysti miten työpaikoilla ja työkaverit tästä yli pääsevät ja selviytyvät henkisesti ja taloudellisesti.
Kolmas rintama josta on syytä olla huolissaan, kohdistuu tulevaisuuteen, niin meidän kuin tulevien sukupolvien. Taistelut kun menevät pahemmaksi, ahneus suuremmaksi ja vastakkainasettelu syvemmäksi ei meidän neljä viikkoa tulevaisuudessa ole vielä mitään. Edesmenneen Olli Lindholmin sanoja lainatakseni pojalleni ”voi kumpa matkas onneksi koituis…”
Taistelu reilujen työehtojen puolesta kysyy voimia meiltä kaikilta. Tehkäämme näistä työehdoista yhdessä saavutetut.
Kiitos
Lauri Sallila
