Huomattava osa Suomen työelämään ja etenkin teollisuuteen vaikuttavasta lainsäädännöstä tulee Euroopan unionista, muistuttaa SAK:n kansainvälisten asioiden päällikkö Pekka Ristelä. Siksi työntekijän kannattaa olla kiinnostunut siitä, millaisia europarlamentaarikkoja eli meppejä Brysseliin valitaan. Myös kansallisten vaalien tulos näkyy EU:sta tulevissa päätöksissä.
Tänä keväänä käydään Suomessa eduskuntavaalien lisäksi myös Euroopan parlamentin vaalit. Perinteisesti äänestysaktiivisuus on eurovaaleissa huomattavasti matalampi kuin eduskuntavaaleissa. Duunarin ei kuitenkaan kannata jättää EU-tason vaikuttamista muiden asiaksi.
– Työsuojelu on yksi isoimmista ja konkreettisimmista asioista, mitä EU työelämän suhteen säätelee, toteaa SAK:n kansainvälisten asioiden päällikkö Pekka Ristelä.
Viime vuosina on menty eteenpäin esimerkiksi syöpävaarallisten aineiden rajoittamisessa: nyt kaikissa EU-valtioissa on yhtäläiset ja entistä tiukemmat raja-arvot muun muassa työpaikkojen diesel-päästöille ja kovapuupölylle.
– On myös suomalaisten työntekijöiden turva, että EU:sta tulee esimerkiksi työaikadirektiivi, lähetettyjen työntekijöiden direktiivi tai työehtodirektiivi, vaikka juuri nyt Suomen lainsäädäntö olisikin vielä direktiivejä kireämpää, Ristelä toteaa.
– EU-lainsäädäntö toimii puskurina, joka turvaa myös suomalaisten työläisten asemaa, sillä sen ansiosta myöskään Suomen työlainsäädäntö ei ole kiinni vain siitä, millainen hallitus Suomessa sattuu olemaan.
EU:n sosiaalinen ulottuvuus löytymässä?
EU:n taustalla on maailmansotien perintö ja pyrkimys välttää Euroopan ajautuminen jälleen samanlaiseen tuhoon. 1950-luvulla ajateltiin, että sitomalla keskeisten Euroopan valtioiden taloudellinen kehitys – etenkin hiilen ja teräksen saanti – toisiinsa vapaakauppa- ja talousyhteisöillä, yhdelläkään valtiolla ei ole mahdollisuutta aloittaa sotaa toista vastaan.
Vuosikymmenten saatossa eurooppalainen yhteistyö on kehittynyt etenkin talouden, yritysten ja kaupankäynnin näkökulma etusijalla. Sen takia eurooppalainen vasemmisto on perinteisesti suhtautunut Euroopan unioniin ja sen edeltäjiin skeptisesti. On vaadittu sosiaalisen ulottuvuuden sisällyttämistä Euroopan unionin päätöksentekoon.
– EU:n motiivi säätää esimerkiksi työsuojelusta tai työehdoista onkin tullut ensi sijassa toimivien sisämarkkinoiden tavoittelusta, Ristelä huomauttaa.
– Yrityksillä on oltava riittävän samanlainen toimintaympäristö eri valtioissa, jotta niiden välinen kilpailu olisi reilua tai edes mahdollista, mutta sosiaalisen dumppauksen estäminen on tietenkin myös työntekijöiden etu.
”Työsuojelu on yksi isoimmista ja konkreettisimmista asioista, mitä EU säätelee.”
Viime aikoina EU on jopa yllättänyt sopimalla asioista, joiden ei olisi joitain vuosia sitten ajateltu kuuluvan EU:n toimivallan piiriin. On esimerkiksi saavutettu yhteisymmärrys vanhempainvapaiden vähimmäispituuksista, mikä parantaa työntekijöiden asemaa monissa EU-maissa.
– Ehdottomasti EU:ssa on huomattu, että ihmisten tyytymättömyys on nyt niin tapissa, että jotain on tehtävä.
Muun muassa brexit eli Britanniassa kansanäänestyksellä tehty päätös erota EU:sta sekä äärioikeiston nousu useassa Euroopan valtiossa ovat herättäneet myös markkinaorientoituneet puolueet huolehtimaan sosiaalisista kysymyksistä.
– Yhtäältä huoli yhteiskuntarauhasta ja demokraattisen päätöksenteon oikeutuksesta, mutta kyynisemmin katsottuna myös valtaapitävien puolueiden huoli oman valta-asemansa säilyttämisestä, on saanut Euroopassa hallitsevan keskusta-oikeiston myöntämään, että ihmisille on taattava enemmän turvaa ja oikeuksia.
Ristelä näkee tilanteessa yhtymäkohtia sotien jälkeiseen aikaan, joka oli Suomessakin hyvinvointivaltion rakentamisen aikaa.
– Ei oikeisto silloinkaan kannattanut hyvinvointivaltiota siksi, että on oikein parantaa ihmisten elinoloja, vaan siksi, että ne ymmärsivät, että hukka heidät perii, jos ei tehdä parannuksia myös tavallisten ihmisten oloihin.
Ay-liike vaikuttajana myös EU:ssa
Ristelän mukaan EU:n päätöksentekotahoista etenkin parlamentti on se, joka kuulee eurooppalaista ay-liikettä. Siksi parlamentti onkin ay-liikkeen näkökulmasta tärkein ja vahvin vaikuttamiskanava komission ja jäsenvaltioiden ministereiden kokousten eli ministerineuvoston ohella.
– Suomalaisilla ammattiliitoilla on täysi mahdollisuus vaikuttaa EU:ssa olemalla aktiivisia omissa eurooppalaisissa kattojärjestöissään, suomalaisen ay-liikkeen yhteisen lobbausjärjestö FinUnionsin entinen johtaja Ristelä toteaa.
Työtä on viime vuosien valoisammasta kehityksesta huolimatta edelleen runsaasti jäljellä. Usein EU-lainsäädäntö eteneekin pala palalta. Ensin tehdään päänavaus jonkin periaatteellisesti tärkeän asian suhteen, mutta säätelyä ei saada suoraan tyydyttävälle tasolle. Asiaa pidetään esillä keskusteluissa ja sitä lobataan, kunnes direktiiviä tarkastellaan uudelleen. Silloin on mahdollisuus saada aikaiseksi entistä parempaa lainsäädäntöä.
”Hyvä meppi on intohimoinen vaikuttamistyön suhteen.”
Siksi äänestäjien kannattaakin nähdä vaivaa löytääkseen EU-vaalien ehdokkaista sellainen, joka ei pyri Brysseliin vain muun puuhan puutteessa vaan haluaa europarlamenttiin todella vaikuttamaan työntekijöiden aseman parantamisen puolesta.
– Hyvä meppi on sitoutunut ja suorastaan intohimoinen vaikuttamistyön suhteen, Ristelä kuvailee.
– Tärkeää on myös se, että malttaa keskittyä joihinkin asioihin eikä yritä mestaroida kaikkea, sillä fokusoimisen kautta saa osaamista ja asiantuntemusta, jota arvostetaan yli ryhmärajojen.
On sanottu, että tärkeässä paikassa, niin sanottuna raportöörinä eli valiokunnan esittelijänä toimiva meppi on vaikutusvaltaisempi kuin moni kansallisen tason ministeri. Raportööri neuvottelee, kirjoittaa, esittelee ja puolustaa parlamentin kantoja lakien valmisteluvaiheessa.
– Vankan asiaosaamisen lisäksi yhteistyökyky ja yhteistyötaidot korostuvat europarlamentissa, sillä omaa asiaansa ei saa eteenpäin, ellei osaa neuvotella erimaalaisten ja eri puolueiden meppien sekä esimerkiksi komission edustajien kanssa.
– Ehdokkaita kannattaakin haastatella myös heidän yhteistyökykyjensä ja -halujensa suhteen, Ristelä vinkkaa.
Mitä kanavia Teollisuusliitolla on eurooppalaiseen vaikuttamiseen?
Teollisuusliitto tekee vaikuttamistyötä ja yhteistyötä muiden maiden ammattiliittojen kanssa sopimusalojensa mukaisissa eurooppalaisissa kattojärjestöissä.
EFFAT (European Federation of Food, Agriculture and Tourism Trade Unions) on maatalousalojen lisäksi myös elintarviketeollisuuden sekä matkailualojen kattojärjestö. EFFATissa on Suomesta jäsenenä myös Suomen elintarvikealojen liitto SEL sekä Palvelualojen ammattiliitto PAM.
EFBWW (European Federation of Building and Woodworkers) on metsä-, puu- ja huonekaluteollisuuden kattojärjestö. Lisäksi EFBWW on rakennusalojen kattojärjestö, joten Suomesta myös Rakennusliitto kuuluu samaan kattojärjestöön.
IndustriAll kokoaa laaja-alaisesti erilaisia teollisuuden aloja kuten metalli-, kemikaali-, energia-, kaivos- ja tekstiiliteollisuuden. Suurin osa Teollisuusliiton sopimusaloista kuuluukin IndustriAllin piiriin.
ETUC (European Trade Union Confederation) kokoaa niin ammattiliittojen eurooppalaisia kattojärjestöjä kuin kansallisia keskusjärjestöjäkin ja toimii vahvalla mandaatilla vaikuttajana eurooppalaisessa päätöksenteossa.
FinUnions on SAK:n, STTK:n ja YTN:n yhteinen edustajisto ja suomalaisten työntekijöiden edunvalvontajärjestö Brysselissä. Vaikuttamistyön lisäki FinUnions välittää tietoa EU-päätöksenteosta Suomeen.
Päätöksenteko EU:ssa
EU:ssa päätökset valmistellaan parlamentin, komission ja jäsenvaltioiden ministereistä koostuvien ministerineuvostokokousten välisenä neuvotteluna. Sen takia eurovaalien lisäksi myös kansallisten vaalien tuloksella ja kansallisilla hallituksilla on suuri vaikutus siihen, millaista lainsäädäntöä EU:sta tulee.
Parlamentti valitaan vaaleilla viiden vuoden välein. Parlamenttiin valitaan yhteensä 571 parlamentaarikkoa, joista 14 valitaan Suomesta.
Komissio kootaan eurovaalien jälkeen jäsenvaltioiden hallitusten tekemien esitysten pohjalta. Jokainen jäsenvaltio saa yhden komissaarin. Komissio valmistelee lakiehdotukset ja panee tehdyt päätökset täytäntöön.
Ministerineuvosto koostuu jäsenvaltioiden ministereistä. Neuvosto kokoustaa aiheittaisissa kokoonpanoissa ja neuvottelee ja päättää EU-laiesta yhdessä parlamentin kanssa.
Mikä ihmeen GUE/NGL?
Europarlamentissa ei ryhmittäydytä valtioittain vaan poliittisin perustein. Jokainen europarlamentaarikko valitsee kauden alussa, mihin parlamentin poliittiseen ryhmään liittyy.
Vasemmistoliiton mepit ovat aina kuuluneet GUE/NGL-ryhmään, johon on tällä kaudella kuulunut 52 meppiä.
GUE/NGL-ryhmä muodostuu kahdesta eri ryhmittymästä. GUE-puolisko (Gauche Unitaire Europeénne) koostuu lähinnä etelä- ja keski-eurooppalaisista vasemmistopuolueista, kun NGL-puoliskoon (Nordic Green Left) kuuluu vasemmistopuolueita lähinnä pohjoisemmasta Euroopasta.
Ryhmän pääsihteeri on suomalainen Sanna Lepola.
Teksti: Saila Ruuth
Kuvat: Asko-Matti Koskelainen
