Ammattiyhdistysliike jatkaa kamppailua työntekijöiden, järjestäytymisen ja demokraattisen yhteiskunnan puolesta, Teollisuusliiton varapuheenjohtaja ja Teollisuuden Vaikuttajien ryhmänvetäjä Turja Lehtonen sanoi vappupuheessaan Turussa.
– Menneen talven ajan Suomen suuntaa ja suomalaista politiikkaa on ollut surullista seurata. Lukiessani viime kesänä hallitusohjelmaa, uskalsin odottaa huonoa politiikkaa. En kuitenkaan uskonut, että päätökset voisivat olla näin huonoja ja kovia. Suorastaan sydämettömiä, Lehtonen sanoi.
Lehtosen mukaan valtiontalous ei voi olla syy kurittaa vain pieni- ja keskituloisia työntekijöitä.
– Kun tehdään raskaita ja vaikeita päätöksiä, oikeudenmukaisuus tekee niistä siedettävämpiä. Tämän hallituksen linja ei ole ollut oikeudenmukaisuus. Hallitusohjelman nimi ”Vahva ja välittävä Suomi” on vanhentunut vuodessa ja tuntuu tänä päivänä lähinnä vitsiltä, kun hallitus ei ole istunut vielä vuottakaan. Tai jos hallitus on välittävä, niin se välittää lähinnä hyväosaisesta eliitistä ja elinkeinoelämästä.
Viime vuonna hallitus iski pieni- ja keskituloisten toimeentuloon, Lehtonen muistutti. Leikkauslistalle joutuivat sosiaaliturva, sairauspäiväraha, opiskelijoiden etuudet, työttömyysturva ja jopa työtä tekevien pienituloisten asumistuki ja työttömyysturvan suojaosa.
– Hallitus tekee suoria leikkauksia työtä tekevien pienituloisten toimeentuloon ja häätää ihmiset kodeistaan. Onko tämä ihmisistä välittämistä? Ei ole!
Lehtonen ilmaisi edelleen huolensa hallituksen aikeista rajoittaa lakko-oikeutta.
– Poliittiset lakot eivät ole olleet ongelma ennen tätä talvea. Hallitus itse synnytti ja keksi tämän ongelman. Ja lähtee nyt rajoittamaan lakko-oikeutta.
– Esitetyllä tavalla lakko-oikeuden rajoittaminen heikentää pysyvästi työntekijöiden mahdollisuuksia parantaa työehtojaan ja palkkaustaan, etujaan ja oikeuksiaan. Ja on entistä vaikeampi vastustaa työnantajien yksipuolisista sanelua, Lehtonen korosti.
Lehtonen kiitti kansalaisten ja palkansaajien tuesta ammattiyhdistysliikkeen toimille.
– Jatkamme kamppailua ammattiyhdistysliikkeessä. Jatkamme työtä sen puolesta, että Suomessakin työllä tulisi toimeen, työläisillä olisi mahdollisuus puolustaa itseään ja toimeentuloaan. Työtä sen puolesta, että olisi hyväksyttävää järjestäytyä ja kuulua ammattiliittoihin. Ja tarvittaessa järjestää myös lakkoja, Lehtonen sanoi.
– Jatkamme työtä sen puolesta, että Suomi olisi vapaa ja demokraattinen yhteiskunta ja oikeusvaltio, jossa on vapaa ammattiyhdistysliike, jonka asema on hyväksytty ja tunnustettu. Jatkamme työtä sen eteen, että myös heikoimmasta pidettäisiin huolta ja heidänkin äänensä kuuluu!
Lue alta Turja Lehtosen koko puhe Turun Vähätorilla 1.5.2024:
Ystävät, toverit, arvoisa Turun vappukansa!
Olen ylpeä saadessani puhua juuri Vappuna Turussa. Tässä Suomen hienoimmassa kaupungissa. Teidän edessänne. Vaikka vappu on ilon päivä, eivät ajatukseni viime aikoina ole olleet pelkästään iloisia.
On selvää, mistä teille tulen puhumaan. Niin synkkiä aikoja ja synkkiä päätöksiä olemme nähneet. Hallituksen kova, kylmä ja armoton politiikka on asia, josta ei voi tänään vaieta.
Menneen talven ajan Suomen suuntaa ja suomalaista politiikkaa on ollut surullista seurata. Lukiessani viime kesänä hallitusohjelmaa, uskalsin odottaa huonoa politiikkaa. En kuitenkaan uskonut, että päätökset voisivat olla näin huonoja ja kovia. Suorastaan sydämettömiä. Enkä olisi ikinä uskonut, että hallitus ajaa Suomen lähihistorian suurimpaan työmarkkinakriisiin.
Enkä olisi uskonut, että ammattiliittojen aktiiveja haukutaan television suorassa lähetyksessä ministerien suulla rikollisiksi laillisten työtaisteluiden järjestämisestä. Tämä oli ennenkuulumatonta!
Tiedän, että paikalla on monta koko elämänsä palkansaajien puolesta työtä tehnyttä kuulijaa. Ihmisiä, jotka ovat uhrautuneet, jotta suomalaisella työntekijällä olisi parempi toimeentulo ja turvallisempi työ. Kysyn! Onko oikein haukkua teitä rikolliseksi? Vastaan. Ei ole!
Suomen talouden haasteisiin on pakko suhtautua vakavasti. Ukrainan tilanteen aiheuttama energiakriisi on nostanut hintoja ja elinkustannukset ovat nousseet. Inflaatio näkyy kauppojen hinnoissa, polttoaineessa, sähkölaskuissa ja asuntolainojen koroissa. Ikääntyvä väestö tuo lisää painetta valtiontalouteen. Valtionbudjettiin on syytä hakea tasapainoa? Mutta millä hinnalla ja kenen kustannuksella se tehdään?
Pääministeri toisti kehysriihen yhteydessä oikeudenmukaisuutta ja sitä, että kaikki osallistuvat talouden sopeuttamiseen. No näinhän ei ole!
Valtiontalous ei voi olla syy kurittaa vain pieni- ja keskituloisia työntekijöitä. Kun tehdään raskaita ja vaikeita päätöksiä, oikeudenmukaisuus tekee niistä siedettävämpiä. Tämän hallituksen linja ei ole ollut oikeudenmukaisuus. Hallitusohjelman nimi ”Vahva ja välittävä Suomi” on vanhentunut vuodessa ja tuntuu tänä päivänä lähinnä vitsiltä, kun hallitus ei ole istunut vielä vuottakaan. Tai jos hallitus on välittävä, niin se välittää lähinnä hyväosaisesta eliitistä ja elinkeinoelämästä.
Viime vuonna hallitus iski pieni- ja keskituloisten toimeentuloon. Leikkauslistalle sosiaaliturva, sairauspäiväraha, opiskelijoiden etuudet, työttömyysturva ja mikä tyhmintä, työtä tekevien pienituloisten asumistuki ja työttömyysturvan suojaosa. Hallitus tekee suoria leikkauksia työtä tekevien pienituloisten toimeentuloon ja häätää ihmiset kodeistaan. Onko tämä ihmisistä välittämistä? Ei ole!
Hyvätuloisille ja parhaiten maksukykyisille annettiin veronalennuksia. Sitten kevään kehysriihessä pääministerin suulla hallitus ilmoitti tällä kertaa tekevänsä myös oikeudenmukaista politiikkaa. Ja tällä kertaa myös hyvätuloiset maksavat. Tämä kertoo sen, että hallitus on alun perinkin tiennyt tekevänsä epäoikeudenmukaista talouspolitiikkaa.
Hallituksen sopeutuspolitiikassa kansalaiset ovat hyvin eri asemassa. Yli 9000 euroa kuukaudessa tienaavien verotus kevenee. Pieni- ja keskituloisilta leikataan.
Kun katsotaan leikkauslistoja ja viimeisen vuoden veronalennuksia, hyvätuloiset ovat saamapuolella. On turha puhua oikeudenmukaisuudesta. Koko valtiontalous yritetään korjata pieni- ja keskituloisten kukkarosta nyhtämällä!
Kaikesta muusta hallitus on kyvykäs ja halukas leikkaamaan, paitsi yritystuista. Tämäkin esimerkki osoittaa, kuinka valtiovarainministeri Purran sakset leikkaa kaikesta muusta. Mutta elinkeinoelämä ja vuorineuvokset ovat hallituksen erityissuojeluksessa. Ja toisaalta näyttää myös siltä, että hallitus on vuorineuvosten erityissuojeluksessa. Käsi kädessä he yhdessä romuttavat hyvinvointivaltiota ja sekä sopimisyhteiskuntaa.
Kaiken lisäksi pääministeri Orpo ja valtiovarainministeri Purra päättivät nostaa arvonlisäveroa ennätyskorkealle. Keneen tämä päätös osuu kovimmin? Pienituloisiin kansalaisiin, joilta on jo leikattu. Ja siitä kärsii kotimainen kulutus ja erityisesti pienyrittäjät. Onko tämä oikein? Onko tämä viisasta? Ei ole!
Suomalaisten palkat ovat jääneet jälkeen elinkustannusten kasvusta. Viime vuonna palkansaajan reaaliansiot olivat yli 10 vuoden takaisella tasolla. Osaltaan tätä selittää inflaatio. Mutta tätä selittää myös palkansaajaliikkeen vastuullisuus ja maltillisuus menneinä vuosina. Tämä vastuullisuuden linja on tukenut Suomen ja suomalaisen elinkeinoelämän kilpailukykyä.
Kuinka hallitus ja elinkeinoelämän kiittävät työntekijää? Kirjoittamalla yhdessä työntekijöitä kurittavan hallitusohjelman. Ruoskimalla ja nöyryyttämällä palkansaajia ja ammattiyhdistysliikettä. Kiitosta ei ole kuulunut. Lakko-oikeus viedään, työttömyysturva romutetaan ja ammattiyhdistysliike yritetään laittaa polvilleen. Kysyn. Onko tämäkään oikein? Ei! Tämäkään ei ole oikein!
Hyvät kuulijat!
Hallitus on rajoittamassa lakko-oikeutta. Niin poliittisia lakkoja kuin muitakin lakkoja. Poliittiset lakot eivät ole olleet ongelma ennen tätä talvea. Hallitus itse synnytti ja keksi tämän ongelman. Ja lähtee nyt rajoittamaan lakko-oikeutta. Erityisesti elinkeinoelämän vaatimuksesta. Hallitus väittää, ettei puutu lakko-oikeuden ytimeen. Mutta erityisesti tukilakkojen rajoittaminen on sitä.
Esitetyllä tavalla lakko-oikeuden rajoittaminen heikentää pysyvästi työntekijöiden mahdollisuuksia parantaa työehtojaan ja palkkaustaan, etujaan ja oikeuksiaan. Ja entistä vaikeampi vastustaa työnantajien yksipuolisista sanelua.
Jatkossa ei ole syytä olettaa, etteikö hallitus pyrkisi heikentämään työehtoja lainsäädännön kautta. Tukien EK:n ja Suomen Yrittäjien etuja. Jos hallitus pysyy vallassa, sillä on vielä kolme vuotta aikaa toimia. Lakko-oikeuden rajoitus antaa sille mahdollisuuden heikentää työntekijöiden asemaa, esimerkiksi pidentämällä työaikaa tai leikkaamalla palkkoja.
Tämä politiikka rikkoo suomalaisen työmarkkinajärjestelmän perinteitä, luottamusta ja neuvottelukulttuuria, lisäten konflikteja ja vastakkainasettelua työmarkkinoilla.
Poliittisten lakkojen kieltäminen. Tukilakkojen kieltäminen. Lakkosakot. Kaikki toimenpiteet kohdistuvat yksipuolisesti vain työntekijöihin.
Lakko-oikeuden rajoitus on säädetty hätäilemällä ja kiireellä. Jos hallitusta kiinnostaisi työntekijöiden oikeudet tippaakaan tai Suomen solmimat kansainväliset sopimukset tai Suomen maine maailmalla. Asiat olisi hoidettu toisin. Avoimesti ja yhdessä.
Viimeistään kansainvälisen työjärjestö ILO:n kirjelmä olisi herättänyt hallituksen. Niin ei käynyt. Hallitusta ajaa sokea ideologia ja kabinettien kuiskuttelijat. Koko lainsäädäntöprosessi on ollut ala-arvoinen näytelmä, jossa työntekijöiden ja kansalaisten perusoikeuksilla on heitetty vesilintua.
Viime viikkoina hallitus on toistanut toistamistaan sitä, että Suomi joutuu EU:n tarkkailuluokalle. Mutta kansainväliselle työelämän tarkkailuluokalle olemme jo päässeet!
Työntekijöiden oikeudet. Työttömyysturvan taso. Työn minimiehdot. Työntekijöiden toimeentulo. Kaikesta hylätty arvosana!
Kun muut Pohjoismaat kehittävät työmarkkinoitaan sulassa sovussa työntekijöiden kanssa ja heitä kuullen, Suomi jää luokallensa. Meillä sanellaan ja jyrätään. Tämä on surullista. Tämä on hävettävää. Tämä on turmioksi meille kaikille!
Hyvät kuulijat!
Paikallinen sopiminen on ollut yleistä useimmilla työpaikoilla jo pitkään. Se on kehitetty Teollisuusliiton ja sen edeltäjien toimesta 1990-luvulta lähtien, kuitenkin kattavien työehtosopimusten puitteissa. Tämä on tärkeää, koska se varmistaa työntekijöille neuvotteluaseman ja inhimilliset työolot, kuten työajat ja palkat. Sekä työntekijöille että työnantajille paikallinen sopiminen on ollut hyödyllistä ja tuloksekasta. On virheellistä väittää, ettei Suomessa ole paikallista sopimista tai että sitä ei olisi kehitetty.
Kun viimeksi paikallisesta sopimisesta oltiin tekemässä isompi ratkaisu vuonna 2016, oli työnantajien, työntekijöiden sekä hallituksen kesken asiasta jo yhteisymmärrys. Mutta mihin asia tyssäsi?
Jostain syystä Suomen Yrittäjille oli annettu asiassa veto-oikeus! Ja nyt sama jarruttajajoukko valittaa ja väittää, kuinka asiat eivät muka ole edenneet kolmikantaisessa valmistelussa.
Todellisuudessa asiat eivät edenneet heidän sanelutahtonsa mukaisesti. He ovat olleet jarruttaja ja he ovat olleet kehityksen este. Ammattiyhdistysliike on kyllä kyennyt neuvottelemaan, valmistelemaan ja sopimaan.
Ammattiyhdistysliike ei ole missään vaiheessa vaatinut tai olettanut saavansa itselleen mitään veto-oikeuksia! Meidän tavoitteemme on ollut nimenomaan neuvotella.
Mikäli paikallinen sopiminen toteutetaan hallituksen, Elinkeinoelämän ja Suomen Yrittäjien tahtomalla mallilla, romuttaa se vähitellen työntekijöiltä työnteon minimiehdot. Erityisesti palkan ja työajan osalta.
Jatkossa kukaan ei pysty valvomaan, mitä työpaikoilla sovitaan. Onko lakia ja työehtosopimusta noudatettu? Varoitan! Tämä sisältää äärimmäisen suuria riskejä työntekijöille!
Tämä uudistus on sokean ideologian tuotos ja huonosti valmisteltu. Siinä ei ole otettu huomioon ammattiliittojen esittämiä huolia eikä työntekijöiden tarpeita. Sitä on osuvasti kutsuttu työmarkkinoiden taksiuudistukseksi, ja mitä enemmän se etenee, sitä osuvammalta tuo nimitys vaikuttaa.
Jos yrityksiä kannustetaan olemaan liittymättä työnantajajärjestöihin, se voi johtaa siihen, että yleissitovat työehtosopimukset katoavat vähitellen yhä useammalta alalta. Mitä tämä sitten tarkoittaa käytännössä? Se merkitsee sitä, että ei enää olisi vähimmäispalkkoja tai työajan minimiehtoja.
Haluatteko te elää Suomessa, jossa työnantaja sanelee palkan mielivaltaisesti? Minä en!
Suomessa on 2,5 miljoonaa työntekijää. Tämä muutos vaikuttaa meihin kaikkiin. Taksiuudistuksen kaltaiseen virheisiin työmarkkinoilla ei ole varaa! Tälle uudistukselle on pakko sanoa jyrkkä ei!
Jos uudistus toteutetaan pahimmassa muodossa, meidän täytyy reagoida loogisesti. Emme voi luottaa siihen, ettei paikallista sopimista käytetä työntekijöitä ja jäseniämme vastaan. Tästä syystä Teollisuusliitto joutuu rajoittamaan paikallisen sopimisen mahdollisuuksia tulevissa työehtosopimusneuvotteluissa. Tämä voi johtaa paikallisen sopimisen jäykistymiseen ja heikkenemiseen, mikä ei ole kenenkään etu. Hallituksen holtiton politiikka kääntyy siten hallituksen omia tavoitteita vastaan.
Tältäkin ongelmalta olisi vältytty, mikäli työntekijöitä olisi kuultu ja osaamistamme hyödynnetty valmistelussa. Tätä ei ole haluttu periaatteellisista syistä. On lähdetty sokeasti toimeenpanemaan elinkeinoelämän kirjoittamaa hallitusohjelmaa.
Me ammattiyhdistysliikkeessä suhtaudumme myönteisesti paikalliseen sopimiseen. Juuri me olemme sitä kehittäneet vuosikymmenien ajan. Ja olemme siihen yhä valmiit. Mutta kuten sanoin, esitetty malli ei meille sovi. SAK on esittänyt omat parannusehdotuksensa. Kannatamme paikallista sopimista, kunhan se on tasapuolista ja reilua kaikille osapuolille.
Hallitus on väittänyt näiden kaikkien uudistuksen vievän kohti ”pohjoismaista mallia”. Tämä on kaukana totuudesta. Pohjoismainen malli tarkoittaa työntekijöiden ja työnantajien välistä sopimista, työntekijöiden ja ammattiliittojen kuulemista työelämäkysymyksissä, kattavia työehtosopimuksia, työnteon minimiehtoja ja mikä tärkeintä sopimisen ja luottamuksen kulttuuria.
Kaikkea luettelemaani minä kyllä vahvasti kannatan. Ammattiyhdistysliikkeessä olemme tätä omalta osaltamme ylläpitäneet. Mutta tämän kaiken Petteri Orpo, Arto Satonen ja Riikka Purra ovat romuttamassa! Vuosikymmenien aikana rakennettu sopimisen kulttuuri ja luottamuksen ilmapiiri ollaan romuttamassa muutamassa kuukaudessa.
Kesän jälkeen edessä on uusi työmarkkinakierros. En uhkaile, kun sanon sen tosiasian, että menneen talven tapahtumat eivät voi olla heijastumatta ensi talveen.
Palkkatason jälkeen jääminen, reaaliansioiden laskun ja työntekijöiden heikentynyt toimeentulo. Paikallisen sopimisen ja luottamuksen romuttaminen sekä ansiosidonnaisen työttömyysturvan leikkaukset.
Eivät nämä voi olla näkymättä siinä, millaisia tavoitteita ammattiyhdistysliike ja Teollisuusliitto asettaa itselleen ensi syksyyn ja talvelle.
Meidän tehtävä on puolustaa työntekijöitä, jäseniämme, heidän oikeuksiaan ja toimeentuloa. Sen me tulemme tekemään!
Hyvät kansalaiset!
Millaisia johtopäätöksiä tästä kaikesta teemme ammattiyhdistysliikkeessä? Millaisia johtopäätöksiä tavallisen suomalaisen ja teidän – hyvä vappukansa -tulisi tästä kaikesta tehdä?
Olen kiitollinen siitä tuesta, minkä tuen kansalaisten ja palkansaajien enemmistö on toimillemme antanut. Asiamme on ollut oikeutettu. Tämän kansa on kyllä tiennyt ja osoittanut tuellaan. Suuri kiitos siitä!
Jatkamme kamppailua ammattiyhdistysliikkeessä. Jatkamme työtä sen puolesta, että Suomessakin työllä tulisi toimeen, työläisillä olisi mahdollisuus puolustaa itseään ja toimeentuloaan. Työtä sen puolesta, että olisi hyväksyttävää järjestäytyä ja kuulua ammattiliittoihin. Ja tarvittaessa järjestää myös lakkoja.
Jatkamme työtä sen puolesta, että Suomi olisi vapaa ja demokraattinen yhteiskunta ja oikeusvaltio, jossa on vapaa ammattiyhdistysliike, jonka asema on hyväksytty ja tunnustettu. Jatkamme työtä sen eteen, että myös heikoimmasta pidettäisiin huolta ja heidänkin äänensä kuuluu!
Kutsun teidät kaikki mukaan yhdessä tähän kamppailuun paremman Suomen puolesta! Liittykää ammattiliittoihin, olkaa aktiivisia, tuokaa esiin kokemianne vääryyksiä, äänestäkää ja kertokaa päättäjille siitä, miten hallituksen politiikka teitä kohtelee!
Kesäkuussa järjestetään Euroopan parlamentin vaalit. Kun Suomen hallitus kurittaa tavallista kansaa, pieni- ja keskituloisia työntekijöitä, on Euroopan unionista tulossa yhä vahvempi työntekijän puolustaja.
Näissä vaaleissa on seuraava mahdollisuus kertoa mielipiteensä myös Suomen hallituksen politiikasta. Meillä kaikilla on erityisen painava syy käydä äänestämässä sellaisia ehdokkaita, jotka puolustavat työntekijää ja tunnustaa työntekijöiden sekä ammattiliittojen oikeudet, aseman ja merkityksen!
Arvoisa Turun vappukansa!
Synkkyyden edessä on kuitenkin syytä pitää mieli valoisana ja toiveikkaana. Tänään on juhlapäivä!
Tänään jos koskaan korostuu vapun merkitys työn ja työntekijöiden juhlapäivänä! Vappu on se päivä, jolloin me työntekijät saamme olla erityisen ylpeitä itsestämme! Saamme olla ylpeitä siitä yhteistyöstämme ja yhteisvoimastamme, jota olemme menneinä kuukausina osoittaneet.
Erityisen ylpeitä saamme olla tekemästämme työstä. Meidän työn teon varassa on suomalainen hyvinvointivaltio ja meidän työllämme se taas nousee!
Toivon teidän muistavan nämä sanat ja toivotan kaikille oikein hienoa, juhlavaa ja iloista vappua!
