Vaari laulaa hyvin, mutta väärää virttä

Suomen hallitus pyrkii käynnistämään talouskasvun kilpailukykyloikalla ja pakkolaein. Yhteistä hallituksen keinoille on se, että maksajan rooli lankeaa palkansaajille ja yritykset jäävät saamapuolelle. Merkittävää kilpailukykyloikkaa haetaan työvoimakustannuksia alentamalla ja työnantajan käskyvallan lisäämisellä. Jälkimäiselle on keksitty lempinimi paikallinen sopiminen.

Uskon että suurin osa vientiteollisuudessa työskentelevistä jakaa näkemykseni siitä, että näillä konsteilla ei kilpailukykyä paranneta. Paikallista sopimista ei voi edistää, jos sopimusosapuolten tasa-arvoisuutta ei samalla edistetä. Tämä näkökulma on unohtunut hallituksen ja yrittäjien suunnitelmissa. Suomessa on tehty jo nyt useita maltillisia palkkaratkaisuita peräkkäin ja omistajille on annettu lukuisia kevennyksiä esimerkiksi sosiaalimaksuihin ja muihin sivukuluihin, joista viimeisinpänä  esimerkkinä yhteisöveron laskeminen.

Maan hallituksen ja työnantajien laulama virisi on jo pitkään ollut, että työvoimakustannukset ja paikallisen sopimisen puute ovat Suomen ja yritysten ongelmien takana. Virrestä on tehty virallinen totuus, ja Elinkeinoelämän keskusliiton manifestiä mantraava hallitus on pääministerin johdolla jakanut idologista kriisitietouttaan joka kinkereillä.  Niin kauan kuin hallitus ja yritykset voivat valittaa näiden olevan ongelmien syynä, ei yrityksen tarvitse puuttua varsinaisiin ongelmiin. Yleisiä ongelmia teollisuudessamme on työpaikoilla vallitseva epäluottamuksen ilmapiiri, henkilöstöjohtamisen heikkoudet, kansainvälistymisen ongelmat, myynnin ja markkinoinnin kehittymättömyys, asiakkaan toiveiden heikko huomioiminen, tuotekehityksen laiminlyönti sekä strategioiden ja muiden toimien poukkoilevuus ja huono valmistelu. Tuntuu siltä, että kaikki osaaminen ja panostukset on keskitetty kustannusten pitämiseen kurissa. Usein säästöt saadaankin onnistumaan ja samalla kuitenkin laiminlyödään panostukset uuteen tuotantoon ja tuotteiden kehittämiseen. Onnistuneiden säästötoimenpiteiden jälkeen edessä jälleen uusi säästö- ja yt-kierros.

Muutos ja voima syntyy tekijöistä

Työehtojen polkemisen sijaan meidän tulee laajentaa viennin tuotevalikoimaa ja vahvistaa julkisten hankintojen asemaa innovatiivisten ja kestävien tuotteiden sekä palvelujen markkinoille tuojana. Suomi tarvitsee perinteistä valmistusteollisuutta ja massatuotannon sijaan meidän tulisi keskittyä erityisesti korkean lisäarvon työhön. Tämän työn tekemiseen tarvitaan panostuksia tuotekehitykseen, työntekijöiden koulutukseen ja työhyvinvointiin. Koulutuksen ja koko alan kiinostavuuteen vaikuttaa vientiteollisuuden palkkataso ja mielestäni vientiteollisuuden tulisikin olla maan palkkajohtaja. Meidän tulee luoda selkeä strategia, jolla parannetaan työ- ja palkkaehtoja. Enää ei voida tyytyä ns. torjuntataisteluihin ja nollaratkaisuihin. Palkankorotusten tulee olla reaaliansioita nostavia, jotta niillä saadaan positiivinen vaikutus koko kansantalouteen.

Mielestäni Metallityöväen Liiton suunnan pitää olla entistä jäsenlähtöisempi, sillä muutos ja voima syntyy jokisesta jäsenestä ja ennen kaikkea työpaikkatasolta. Kehotan jokaista jäsentä käyttämään äänioikeuttaan   ja vaikuttamaan liiton tulevaisuuden suuntaan. Äänestetään Metallin Vaikuttajat rakentamaan Metallista jälleen vahva.

Antti Salonen

Pääluottamusmies

Metalliliiton hallituksen jäsen