TYÖSUOJELUVAALIT: Rami Häkkilä: ”Jokainen työntekijä on ihminen”

Työsuojelua tehdään ihmisille. Työsuojelun tärkein tavoite on ihmisten työkyvyn säilyminen koko työuran, sekä varmistaa terveenä eläköitymisen, kirjoittaa Outokummun Tornion terästehtaan työsuojeluvaltuutettu Rami Häkkilä.

TYÖSUOJELUVAALIT 1.11.–31.12.

  • Työpaikoilla järjestetään työsuojeluvaalit marras–joulukuussa työsuojeluvaltuutettujen ja -varavaltuutettujen valitsemiseksi.
  • Jokaisella työpaikalla, jossa työskentelee vähintään kymmenen työntekijää, tulee valita työsuojeluvaltuutettu ja kaksi varavaltuutettua. Myös pienempien työpaikkojen työntekijöillä on oikeus valita työsuojeluvaltuutettu.
  • Äänioikeus ja mahdollisuus asettua ehdokkaaksi on kaikilla työpaikan työntekijöillä.
Outokummun Tornion terästehtaan Jouni Kurttio, Tommi Sauvolainen, Asko Sanaksenaho, Kati Kangas, Rami Häkkilä, Ilpo Hytinkoski ja Turkka Sunnari haluavat ihmisten työkyvyn säilyvän koko työuran. Rami Häkkilä on ehdolla jatkamaan tehtaan työsuojeluvaltuutettuna.

Työsuojelu on todella laaja käsite ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tuloksia saadaan, kun asioita katsotaan kokonaisuuksina eikä haeta pikavoittoja. Tilastokikkailu vie pohjan kaikelta hyvältä työltä mitä työntekijät tekevät. Valitettavasti kaikki työnantajat eivät vieläkään ymmärrä työhyvinvoinnin päälle kuin niiltä osin, miltä tulkitsevat sen hyödyntävän heitä itseään. Niin usein unohdetaan, että joutuu pikkuisen antamaan, että jotain saa. Tällä rusinat pullasta -ajattelulla saadaan korjaamatonta tuhoa aikaan työyhteisöissä ja hyvätkin asiat jäävät paitsioon.

Työsuojelun yksi tärkeimmistä asioista on työhyvinvointi. Työntekijät haluavat terveellisen ja turvallisen työpaikan, jonne joka päivä lähtee hyvillä mielin, ja josta joka päivä pystyy lähtemään ehjänä ja hyvällä mielellä kotiin. Työnantajaakin luulisi kiinnostavan ajatus, että työntekijät saapuisivat töihin motivoituneina ja tuottavina, eikä pelkästään köyhyyden aiheuttamana pakkoliikkeenä. Työhyvinvoinnista puhutaan juhlapuheissa, mutta itse teot jäävät monesti tekemättä varsinkin niiltä osin, jotka kuuluvat työnantajan vastuulle. Työnantaja yrittää usein oikaista siirtämällä vastuuta työsuojelusta työntekijöille, vaikka vastuukysymykset on selkeästi linjattu lainsäädännössä.

“Jos työntekijä ei uskalla tuoda turvallisuuspuutetta tai tapaturmaa julki, jää työpaikalle vaanimaan ansa seuraavalle, jolloin seuraukset voivat olla kohtalokkaat.”

Ei tilastojen vaan hyvinvoinnin vuoksi

Vallalla oleva tapa ”tuottaa” turvallisuutta sanktioimalla on kertakaikkisen väärä. Sanktioimalla tuotetut tilastot saadaan näyttämään hyviltä, mutta se syö samalla perustuksia turvalliselta työskentelyltä, sekä rapauttaa työhyvinvointia. Jos työntekijä ei uskalla tuoda turvallisuuspuutetta tai tapaturmaa julki, jää työpaikalle vaanimaan ansa seuraavalle, jolloin seuraukset voivat olla kohtalokkaat. On syytä muistaa, että edelleen joka vuosi useita palkansaajia kuolee työtapatumassa, ja reilu satatuhatta palkansaajaa loukkaantuu tai vammautuu työpaikkatapaturmissa.

Työnantajat tekevät työsuojelua imagon ja tilastojen vuoksi. Heillä vääristyy koko kuva työsuojelusta. He katsovat asioita putken läpi ja vain sen toisesta päästä. Johtajat puhuvat turvallisuudesta, joka on vain yksi osa työsuojelua. Vastuussa olevat kyttäävät tilastoja ja ovat sitten ihmeissään, kun ei tilastot parane ja taas laaditaan mitä erikoisempia sääntöjä ja ohjeita sekoittamaan pakkaa. Tästä syntyy sellainen oravanpyörä, että työyhteisö voi pahoin. Harmittavan usein turvallisuudesta puhuttaessa tulee vanha sanonta mieleen; ”Vale, emävale, tilasto”.

“Siinä vaiheessa, kun työkyvyssä on alenema, tai se on jopa menetetty, löytyy valtavat määrät resursseja tekemään työtä ja todistelemaan, ettei kyseessä ole työperäinen aiheuttaja. Löytyisipä sama tarmo ja tahtotila myös ennaltaehkäisyyn.”

Henkilösuojaimet vasta viimeinen keino

Työturvallisuuslaki määrää työnantajat selvittämään työpaikan riskit ja ryhtymään toimenpiteisiin niiden poistamiseksi. Tätä lain määräämää asiaa työnantajien on hyvin vaikea ymmärtää. Työpaikoilla on esimerkiksi lukuisia terveydelle haitallisia altisteita ja nämä tulee työnantajan selvittää ja pyrkiä korvaamaan vähemmän haitallisilla. Aina korvaaminen ei ole mahdollista ja silloin täytyy ryhtyä teknisiin torjuntatoimenpiteisiin, eikä turvautua vaan henkilökohtaisiin suojaimiin. Suojaimilla kyllä pystytään suojautumaan riskiltä, mutta ne eivät poista riskiä.

Siinä vaiheessa, kun työkyvyssä on alenema, tai se on jopa menetetty, löytyy valtavat määrät resursseja tekemään työtä ja todistelemaan, ettei kyseessä ole työperäinen aiheuttaja. Löytyisipä sama tarmo ja tahtotila myös ennaltaehkäisyyn. Kokemuksieni mukaan kaikkia työnantajia ei kiinnosta työntekijöiden työkyvyn säilyminen, vaan he ovat sitä mieltä, että se on jokaisen oma asia. Tämä on välinpitämättömyyttä työntekijöistä. Työntekijöistään huolehtiva työnantaja on haluttu työnantaja.

Lopuksi jotakin positiivistäkin. Meille henkilöstön edustajille riittää vielä töitä työsuojelun saralla, siksi olenkin erittäin motivoitunut jatkamaan työtäni. Hyvää ja turvallista syksyä kaikille!

“Meille henkilöstön edustajille riittää vielä töitä työsuojelun saralla, siksi olenkin erittäin motivoitunut jatkamaan työtäni.”

Teksti: Rami Häkkilä
Kuvat: Juha Åman