Juha Kapiainen: Vaalilupaus

Nykyinen eduskunta kokoontui viimeistä kertaa maaliskuussa. Parlamentin loppuajat muistuttivat lähinnä abiturienttien penkkariajelua, mutta siitä viis. Nyt päästään taas vaaliuurnille vaikuttamaan.

Makoisia penkkarikarkkeja on kylvetty katuvieret täyteen. Eniten ystäviä on tällä hetkellä pieni- ja keskituloisella lapsiperheellä. Hyvänä kakkosena tulevat eläkeläiset, vanhukset ja vanhusten omaishoitajat. Myös pk-yritysten merkitys Suomen taloudelle tunnustetaan läpi puoluekartan.

Jotkut kantavat huolta liian raskaasti perintöverotetuista miljonääreistä, ja toisten mielestä työttömyydestä ei päästä eroon muutoin kuin maahanmuuttoa lisäämällä. Kun syntyperäisten suomalaisten terveydenhuoltoa ei pystytä hoitamaan, yritti hallitus lopputöikseen järjestää sellaista paperittomille ulkomaalaisille. Ei onnistunut sekään, mistä nousi kovempi poru kuin sote-ratkaisun kaatumisesta konsanaan.

Olen tehnyt oman vaalikoneen ja profiloinut näiden vaalien voittajan meidän äänestäjien puolelta. Seuraavan neljän vuoden aikana tulee Suomessa parhaiten pärjäämään miljoonaperintöä odottava pieni- ja keskituloinen lapsiperhe. Mielellään he ovat pk-yrittäjiä. Lisää etua tulee, jos perheessä asuu omaishoidettava vanhus. Eikä ihan kuka tahansa seniori, vaan mielellään passiton, työperäinen maahanmuuttajavanhus.

Äänestäjän on kuitenkin muistettava oma vastuunsa eikä pidä lähteä kyselemään ihan kaikkien vaalilupausten perään. Esimerkiksi eläkeläisillä, ja ikäihmisillä ylipäänsä, on nyt huolenpitäjiä kaikissa puolueissa. Vaalien jälkeen, viimeistään hallitusohjelman kirjoittamisen yhteydessä, heistä aletaan käyttää yhtä yhteistä nimittäjää. Kestävyysvaje.

Sanomattakin on selvää, että kun johonkin suuntaan lapioidaan hyvinvointia, niin jostakin on otettava jotain pois. Olemme sen verran köyhä maa, että kaikille ei riitä. Pääministeri Alexander Stubb halusi tietää, kuka täällä loisii ja vetää välistä, ja laittoi asiaa selvittämään etsiväparin Juhana Vartiainen ja Anders Borg.

Tutkimustyö kävi vikkelämmin kuin Ulvilan murhassa. Syyllinen on jo kiikissä. Sehän olen minä! Suomessa maksetaan työn tuottavuuteen nähden liian korkeaa palkkaa. Tätä ovat omat esimieheni yrittäneet selittää minulle jo vuosikymmenet, mutta en ole ottanut asiaa kuuleviin korviini. Pääministeri Stubb tarkensi palkan ja tuottavuuden välisen kuilun 15-20 prosentin välille. Hän ei tietenkään tarkoittanut itseään eikä ministerikollegoitaan, vaan meitä viriilin työelämän tukkeena pyöriviä taviksia. Toinen Vartiaisen ja Borgin havaitsema laahausankkuri suomalaisen hyvinvointipurren perässä on ay-liike. Ja minä onneton olen osallistunut siihenkin.

Tässä on nyt kovasti nolo ja syyllinen olo. Äänestämään kuitenkin menen. Siitä en ole vielä ihan varma, ilkeänkö mennä valoisaan aikaan varsinaisena vaalipäivänä. Ihmiset voivat katsoa pahasti tai alkavat pahimmillaan jopa töniä siinä pihalla.

Yhden oman vaalilupauksen kuitenkin annan. En pyöri näissä ylipalkatuissa töissä enää paljon tulevaa vaalikautta pidempään. Sama pätee puuhailuuni ammattiyhdistysliikkeessä. Toivon, että Suomi lähtisi viimeistään tuolloin nousuun – mutta voi olla ettei lähde. Muutun nimittäin siinä samassa kohtaa kestävyysvajeeksi.

Juha Kapiainen
Metallin Vaikuttajien valtuustoryhmän puheenjohtaja

EDUSKUNTAVAALIT 2015 Ennakkoäänestys 8.-14.4., vaalipäivä 19.4.