Paikallisessa sopimisessa oltava tarkkana

6_134_karimäki_jussiJussi Karimäen ura luottamusmiestehtävissä alkoi vuonna 2002, kun hänet valittiin työsuojeluasiamieheksi. Vuonna 2004 Karimäki valittiin työsuojeluvaltuutetuksi ja vuoden päästä tästä pääluottamusmieheksi. Hänellä on käynnissä siis 11 vuosi luottamustehtävissä. Edunvalvonta on muuttunut tässä ajassa Karimäen mukaan yksilöpainotteisemmaksi. Aikaisemmin edunvalvonnassa korostui koko työyhteisö, nyt selkeämmin yksittäisen työntekijän asiat.

Tällä hetkellä suurin kysymys hänen mielestään on paikallisessa sopimisessa. Sen raameissa, siinä mitä sovitaan ja kenen kanssa sovitaan. – Metalliliiton tulee olla tarkkana tämän kysymyksen kanssa, työehtosopimuksen sitovuudesta on pidettävä kiinni, hän toteaa.

Konsernimuoto asettaa paikalliselle sopimiselle omat haasteensa. – Kun olemme konsernissa, niin kaikkien liiketoimintojen ja yksiköiden paikalliset sopimiset pitäisi olla yhdenmukaiset ja konsernin johdolta tulee määräykset, miten toimitaan, kuvaa Karimäki paikallisen sopimisen tilaa.

Onnistuneita paikallisia sopimuksia Karimäki kertoo olleen mm. vuonna 2005 neuvoteltu sopimus, jossa sairauspoissaolo on esimiehen luvalla yhdestä kolmeen päivää. Lisäksi työajan liukumasopimus on ollut onnistunut. – Sopiminen onnistuu, kun todella sovitaan yhdessä ja tehdään sopimuksesta kirjallinen, hän sanoo

Metalliliiton tuleekin hänen mielestään ottaa rohkeasti tehtäväkseen TVR:n pohjapalkkojen nostamisen. – Kaikki kustannukset nousevat, joten myös palkkojen on noustava, jos mielii jossain asua ja saada ruokaa pöytään. Herrojen osinkojuhlat ovat sitä tasoa, ettei enää voida vaatia vain työntekijän joustamista ja aseman polkemista.